Kuvittelet sä saavas kalaa?

Koska loppukesän kalareissuistani ei ole suuremmin kertomista, päätin tällä kertaa kokeilla kannuksiani satusetänä. Sadun aiheena ovat (muun muassa) aina ajankohtaiset Angry birds- vieheet. Moni olettaa ja väittää, ettei Angry birdseilla saa kalaa. Perustelut ovat toisinaan hiukan hataria. Ehkä kalat ovatkin kuvittelemaamme suurempia idealisteja (tai anarkisteja), eivätkä kurillaankaan nappaa suuren ja kaupallisen brändin nimikkotuotteisiin. Ehkä suomukyljet mieluummin odottelevat maittavampia aterioita pienten käsityöläispajojen tuotteiden muodossa. Voi myös olla, etteivät kalat pelaa ollenkaan kännykkäpelejä. Ehkä kaloilla on muuta puuhaa. Ehkä kännykkäpelit eivät ollenkaan kiinnosta kaloja. Tai viehepajojen leimat. Ehkä muut seikat ratkaisevat. Tämä satu ei kerro, onko yksikään vaappu tai viehe ns. parempi toistaan. Kantaaottavakaan se ei ole. Vaikkakin se hivenen rönsyilee, se silti on pelkkä satu. 

Oli kaunis ja aurinkoinen kesäilta. Elettiin heinäkuuta, ja Saimaan selkävesillä pyöri runsaasti uisteluveneitä. Hiukan suositummilta apajilta syrjässä oli pieni poukama. Ei olisi uskonut, mutta uskottava se oli: edes tässä suojaisassa sopessa eivät kalat voineet uiskennella rauhassa, jopa täällä pyöri kalasaaliiden perässä kaksikin venekuntaa.

Heinäkuinen kesäilta

Oli yksinäinen soutu-uistelija, joka verkkaiseen tahtiin lipui veneineen eteen päin tyventä järvenpintaa. Vedossa oli kaksi vapaa. Ikäloppuja mitä lie Shimanoja, mutta vielä toimivia. Pyynnissä kaksi epämääräistä muoviseosvaappua. Niitä oli saanut tarjoushintaan paikallisen Prisman alelaarista. Miksikäs ei, oli soutu-uistelija ajatellut. Hänen raha-asiansa olivat kehnolla tolalla, ja vaikka viereisen hyllyn hulppeat Rapalat kovasti olivatkin houkutelleet, ei soutu-uistelijalla ollut millään ollut moisiin ottipeleihin varaa.

Soutu-uisteleva puliukko

Poukamassa pyöri myös hulppea HT-vene. Pankinjohtaja Raharössi istui mukavasti veneen takaosassa pehmustetulla penkillään ja mutusteli kylmäsavuporovoileipää. Aina välillä Raharössi nappasi jäähdyttäjästä uuden pullollisen ihanan viileää slovakialaista pintahiivaolutta. 

Hänen palvelijansa Mahmud ohjasti venettä ja järsi hiukan hapan ilme kasvoillaan viimeistä, jo hiukan nahjistunutta porkkanaa. Veneen targakaaresta sojotti vapa poikinensa. Vieheiden osalta vedossa oli pelkkää parasta a-luokkaa. Olihan Rapalan suku aina osoittanut vieraanvaraisuutta herra Raharössille, ja kerran Enska oli jopa vienyt pankinjohtajan soutamaan taimenta legendaariselle Kalkkisten privaattikoskelle. Siitä pitäen oli Raharössi luottanut Rapalan vaappuihin kuin vuoreen.  Nykyään Raharössi kalasti pelkästään Rapaloilla, vaikka ne Raharössin mielestä olivatkin hivenen liian halpoja.

Rapala

Ilta kului, eikä Raharössi saanut sintin sinttiä. Aina välillä hän sätti palvelijaansa. Ei mokomasta ollut edes uisteluveneen ohjastajaksi. Kaikki pitäisi tehdä perkele vieköön itse, Raharössi ärähteli. Silloin hän pani merkille, että lähistöllä soutelevalla vanhuksella oli kala kiinni. Kiikareillaan hän näki, kuinka soutaja haavoitsi veneeseensä pulskan kuparikyljen. Pankinjohtajaa vitutti. Ikään kuin tässä ei oltaisi itse tehty hiki hatussa töitä. Sitä tullaan homeensyömällä jollalla ja nostetaan kaikki kuhat jävestä perkele, Raharössi sadatteli mielessään. 

Hän komensi Mahmudia kelaamaan Rapalat ylös ja huristamaan täyttä vauhtia soutu-uistelijan juttusille. 

- Ehtoota, Raharössi huusi HT:nsä lipuessa soutuveneen rinnalle. Aallokko keinutti soutuvenettä kovasti. - Minkäslaisia pulikoita sitä oikein perässä vedellään kun noin komeita kuhiakin nousee?

- Äh, soutaja vähätteli. - Alelaarista ostin. Taitavat olla jotain Angry birdseja.

- Angry birds? Raharössi äimisteli.  - Eikös se ole joku pahuksen nousukkaiden kyhäämä kännykkäpeli? Kaikkea sitä kuulee, eihän sellaisilla nyt mitään saa. Taisi ollakin ukolla silkkaa tuuria! 

Halpa kulinen kalikka

Soutaja ei vastannut, hymyili vain hivenen vaivautuneesti. Raharössi komensi Mahmudia ajamaan paatin väljemmille vesille ja laskemaan Rapalat takaisin pyyntiin. 

Soutajaa huvitti.

- Kaikenlaista, hän totesi itsekseen ja jatkoi menestyksekkäästi kuhan uistelua aina auringon laskuun asti.

EPILOGI

Suojaisassa poukamassa jossain päin Saimaata uiskenteli kaksi suurta kuhaa. Kuhat olivat juuri todistaneet mitä merkillisintä keskustelua. Se oli tapahtunut vain vähän sen jälkeen, kun heidän hyvä ystävänsä Kullervo oli hairahtanut iäkkään soutu-uistelijan perässään vetämään vieheeseen. 

Toinen kuhista totesi toiselle: - Sääli Kullervoa. Mutta olipas siinä kerta kaikkisen hämmentävä keskustelu.

- Älä muuta pulputa, vastasi toinen. - Niin kuin me täällä vedessä piittaisimme vähääkään, koituu kohtaloksemme sitten mainittu Angry birds tai vaikka Rapala. 

- Juu, eihän me niistä ymmärretä, toinen jatkoi. - Eikä kyllä kiinnostakaan. Mutta paljon ei tuntunut tietävän myöskään se pahansisuinen uistelija. Sen verran sentään tiedän minäkin, että molemmat manitut vieheet tulevat sentään samalta tehtaalta...

Kuha